Pentti Vatka ja hakaristin arvoitus part 3

Tiistai-Torstai, yhtä sumua



Helvetinmoisen alaleuan väpätyskohtauksen aikana rappukäytävästä kuului sellainen jylinä että kuvittelin Thermopylain taistelun alkaneen uudelleen. Ovikelloa ei soitettu vaan ovesta tultiin saranapuolelta sisään siten että karmit irtosivat seinästä.

Oviaukon ja eteisen täytti 208 cm pituutta sekä noin 135 kiloa tiukkaa lihasta verhoiltuna nilkkapituiseen nahkamantteliin sekä ss-kypärään. Manttelin alla oli musta kauluspaita ja sininen kravatti. Kaulassa roikkui 1.luokan rautaristi ja selässä roikkui kolme merimiessäkkiä täynnä tavaraa.Säkkien kylkeen oli laitettu logo "U.S. Mail". Rakas velipoikani oli tullut kylään.



Rautajätti karjaisi eteisessä täysillä "Viva la Legionnaire" ja välitti terveiset Kongon sisällissodan sankarilta Kongo-Mulleriltä. Itku ei ollut kaukana.

Rautajätti oli roudannut mukanaan sekalaisen seurakunnan erilaista porukkaa mukanaan, ja pelon sekaisin tuntein mietin että moniko Rautajätin seurueesta oli hänen palkkasoturikavereitaan, ja mahdollisesti etsintäkuulutettuja raskaista rikoksista.Seurasi lyhyt esittely: Kgb-Turmio, tuo elävä kuollut, Pekaksi kutsuttu sammunut valtakunnanjohtaja, dopermanni, pari virolaista huoraa, Luottotappio-Laatikaiseksi kutsuttu helvetin kieron näköinen mies, sekä elävä vuohi.

Lisää oli porukkaa tulossa, kunhan pääsevät putkasta. Tohtori oli onnesta soikeana, varsinkin nähdessään virolaiset huorat Piretin ja Baretin.

Otin pitkät 6 desin huikat raakaa viinaa ja sanoin Jätille että ymmärrän kyllä että otat mukaasi lemmikoirasi Rommelin, mutta mitä vittua tuo vuohi tekee asunnossani?
Jätti katsoi minua monttu auki kuin vähä-älyistä ja lausahti että sinullahan on ongelmia, siksi.
Katsoin haavi auki perseeseen asti Jättiä ja varovaisesti tiedustelin että mitenköhän tuo vuohi voisi minua niissä autta?
Rautajätti totesi tyynesti että KGB-Turmio on Naantalin kovin noitatohtori, eli jos joudumme ottamaan yhteyttä elävien lisäksi myös kuolleisiin, vuohi on kätevä uhrata että päästään oikeaan tunnelmaan. Samaan hengenvetoon Jätti totesi että Vestan papittaret tahi oikeat neitsyet olisivat parempia, mutta Pirettiä ja Barettia oli piikattu niin raskaasti Shermannissa koko ajomatkan ajan, että heitä ei voi käyttää kuin hätätapauksessa.
Nyt en voinut sanoa enää mitään. Nyt oli pikaisesti saatava niin kova kooma ja sumu päälle että tämä painajainen unohtuisi mahdollisimman pian. Rautajätti alkoi tyhjentämään merimiessäkkejä.
Normaalin aseistuksen lisäksi ensimmäisessä säkissä oli helvetin iso Hiltin piikkauskone. Ihmettelin ääneen että mihinköhän tarkoitukseen tämä loistava valovirta keksintö on varattu.
Jätti totesi lakonisesti että siinä vaiheessa kun Karhu-ryhmä hyökkää, ja sehän on eittämättä selvää että tästäkään reissusta ei ilman lusimista selvitä, on hyvä piikata seiniin ja kattoon ja lattiaan varauloskäyntejä.
Lisäksi säkissä oli kaasunaamareita, käsikranaatteja ja ainakin 60 pulloa puolalaista pirtua.
Seuraavasta säkistä löytyi vesivärit, uusin V8-lehti ja Heinäkuun Ratto vuodelta 1972. Säkkiin oli ommeltu useita salataskuja, taskuista löytyi eri maiden passeja, ja raakasti valuuttaa. Säkin kätköistä paljastui vielä noin 30 kilon pussi, joka oli täynnä jotain valkoista jauhetta.
Kysyin Jätiltä että olikohan laajentanut epämääräistä toimintaansa myös huumausainepuolelle. Jätti sähähti että ei helvetissä, tämä on hätäannos sammutettua kalkkia. Se on helvetin sukkelaa ainetta vaikka mihin.